sunnuntai 31. elokuuta 2014

Ajatuksia treenien keskeltä

Noin 10 vuotta sitten olin vaivainen kantapäistä aina nenänpäähän asti. Edessä oli pitkä ja tuntematon kuntoutus. Välillä jalkoja ja olkapäätä operoitiin, mutta sairasteluista, kivuista ja epäilyistä huolimatta jatkoin nivelten voitelemista pumppaamalla joka ikinen päivä. Muuta tietä terveyteen ei annettu. Lenkit oli tasatyöntöä, kuntopyörää tai vesijuoksua. Kun muut pelasi sählyä, niin minä venyttelin, pumppailin tai istuskelin kuntopyörää polkemassa.

Noin 3 vuotta sitten aloin pystyä treenaamaan jo perinteistä hiihtoa ja nopeasti tajusinkin, että sisimmältään olin edelleenkin urheilija, vaikka huippukunto olikin kaukana. Urheilijaksi ryhtyminen ei ollut kuitenkaan helppoa. Minulla oli hyvä työpaikka ja  riittävästi terveyttä naatiskella elämästä esim. joukkuepelien muodossa. Miksi siis enään urheilla?

Noin vuosi sitten tein lopullisen päätökseni eli päätin urheilla lenkkeilyn sijaan. Yhdeksän vuotta oli opettanut nöyryttää, vahvistanut itsetuntoa, mutta ennen kaikkea olin saanut uskallusta elää ilman epäonnistumisen pelkoa. Tämän vuoksi päätinkin aloittaa elää kuin huippuhiihtäjä. Se minä olin sisimmältään aina ollut ja nyt minulla oli tilaisuus elää se todeksi. Tätä päätöstä on nyt reilu vuosi maiskuteltu eikä taakse ole tarvinnut vilkuilla.  Kesätreenit ovat sujuneet hienosti ja edessä on mielenkiintoinen treenisyksy, mutta edelleenkin pyrin muistuttamaan itsenä siitä miksi urheilen? En voittaakseni vaan elääkseni.    
 
Kauneinta elämässä ei ole kiilto vaan ne jäljet, jotka kertovat elämästä.


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Leiritunnelmia

 
Kesäloman viimeinen rutistus alkoi 3 päivän treenijaksolla Hankasalmella. Ensimmäisen päivän pääateriana  oli 8 kappaletta Hankamäen valloituksia paahteisessa säässä, joka totisesti pehmensi koivet ja rintapalat oikein kunnolla. Kotimäki ei jätttänyt taaskaan kylmäksi! Toinen päivä alkoi kahden tunnin rullahiihdolla, jota seurasi 1,5 tunnin pyöräily. Treeni sujui suunnitellusti, mutta kesken pyöräilyosuuden tapahtui jotain odottamatonta. Poljin keulassa hyvää vauhtia kunnes yhtäkkiä iso hirvi hyppäsi pientareelle, Voimakas jarrutukseni esti minua, mutta ei vastaatulevaa autoa kolarilta. Auto pyöri ojaan ja hirvi ontui metsään. Tästä alkoi muutaman minuutin toimintajakso, josta selvittiin kuin ihmeen kaupalla ilman vakavia henkilövahinkoja. Elämä on joskus pienestä kiinni ja meiltä ei kysytä aina milloin se loppuu, mutta onneksi voimme vaikuttaa siihen mitä teemme ennen kuin se loppuu. 

 
Hankasalmen jälkeen vuorossa oli 3 päivän visiitti Kuopiossa. Ensimmäisen päivän päätreeninä oli Puijon valloitus. Treenisää oli loistava (pilvipoutaa ja +20) ja monokin sopivasti syötillä, joten kesäkuun nousuajat saivat kyytiä oikein kunnolla. Puijon jälkeisenä päivänä ohjelmassa oli kiertoajelua tasatyönnöllä (3h ja 15min), jota voin kyllä suositella jos Kuopiota tutuksi tahtoo. Siin kerkii toriakin kierrellä suuntaan jos toiseenkin.
 
Kuopiosta matka jatkui vielä neljäksi päiväksi Vuokattiin, jossa päätreenit sisälsivät intervalleja tasatyönnöllä sekä legendaarisia vaaran nousuja. Leirin viimeinen kolmannes oli kokonaisuudessa yhtä juhlaa, sillä ruokapalvelu oli viiden tähden tasoa, treeneistä toipumista nopeuttivat kylpyläreissut ja ennen kaikkea juotto/autohuolto pelasivat niin kuin vain toivoa osaa. Urheilijan tukeminen ei aina vaadi paljon, mutta esim. yhden juottamisen vaikutus voi päivästä toiseen raatavalle urheilijalle olla unohtumaton hetki. Loppuun 40-tuntisen leirijakson pari otosta.
 

 
Vuokatin vaaraa valloittamassa

Ei tarvi hiilikuitukeppejä säästellä, sillä huolto pelaa.