Tällä viikolla olen saanut seurata läheltä yhden maamme kovimman urheilijan Jarmo Rissasen arkista aherrusta. Menestyksestä huolimatta huoltorekkaa, valmentajaa, hierojaa tai keittäjää ei näy missään kun kello soi 6.45 ja päivä alkaa. Päivän ensimmäistä treeniä ennen on laitettava aamupalaa, venyteltävä ja voideltava sukset. Treenin aikana ihmisiä pyörii ympärillä, mutta keskittyminen ei horju. Treenin jälkeen ei märässä paidassa täristä ja ennen ruoan laittoa käydään myös suihkussa. Ruoan jälkeen koittaa lepoa ja valmistautumista toiseen harjoitukseen. Toinenkin treeni sujuu omaan tekemiseen keskittyen ja taaskaan treenipaikalle ei jäädä juttelemaan vaan palautumisesta huolehditaan viimeisen päälle. Illalla kuivaillaan treenivaatteita, seurataan leposykettä, suunnitellaan seuraavaa päivää, venytellään, tankataan ja mennään ajoissa nukkumaan. Kaiken tekemisen lähtökohtana on keskittyminen omaan tekemiseen. Emme ole Jarmon kanssa treenanneet peräkkäin, mutta sama päivärytmi ja asenne tekemistä kohtaan on yhdistänyt ihan kuin olisimme treenanneet yhdessä. Kuinka hienoa onkaan tuntea periksiantamaton treenikaveri, jonka pelkkä esimerkki rohkaisee silloinkin kuin oma keho käskee levätä tai harjoitella eri tavalla kuin muut.
Ei myö hymmyillä sil ei tiija vaikka joku näkis. |
Loppuun vähän yhteenvetoa, sillä Vuokatin ensilumileiri (9 päivää) alkaa olla yhtä hiihtotreeniä lukuun ottamatta paketissa. Olosuhteet olivat erinomaiset ja hiihtokilometrejä kertyikin n. 350. Hiihdon lisäksi leiri sisälsi pyöräilyä (4-5h) ja pari lihaskuntotreeniä. Astmaongelmien vuoksi leiri alkoi melko hermostuneissa tunnelmissa ja maanantain lepopäivä otti aika koville, mutta tiistaista lähtien meno oli viimeisen päälle hyvää ja mainittakoon että kaksi hiihtotreeniä tuli hiihdettyä pelkällä tasatyönnöllä.
Lokakuun hiihtokeli. |