Hermoilu sai kuitenkin jatkoa heti kisan alussa, sillä vauhdin hurmassa hiihtelin kirjainmellisesti harhaan. Tämän jälkeen koitti ensimmäinen nousu, mutta eihän
se suksi pitänyt. Hermot meni saman tien
ja päätin keskeyttää. Hetken seistyäni
mieleen tuli kuitenkin lupaukseni, että maaliviiva ylitetään vaikka käsillä
seisten. Toisten urheilijoiden kunnioittaminen on myös osa urheilua ja parhaiten se onnistuu kun antaa kaikkensa silloinkin kun tökkii. Maaliin siis tultiin ja parempia onniteltiin.
Huono suoritus nostaa aina kiukkua, mutta pysyypä mies ainakin nöyränä. Nyt vain uutta pitotälliä pohjaan ja viikonloppuna taas kuntoa testaamaan.
Eiköhän noista pitoa löydy. |
1 kommentti:
Arvostan tuota luonteen lujuutta! Parempaa onnea tuleviin kisoihin!:-) �
Lähetä kommentti