sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Tammelasta (10 km P) vauhtia

Syksyllä tuli sairasteltua 2 kk ja menetettyä 3 viikkoa (1000 km) ensilumiharjoittelua, joten tunnelmat ennen Tammelan tasurikisaa olivat aika lailla jännittyneet. Takana oli kyllä 6-7 viikkoa hyvää perusharjoittelua (n. 15 tuntia/viikko), mutta maksikestävyyttä kehittäviä treenejä ei juuri ollenkaan ja sitähän kisoissa kuitenkin mitataan. 

Verryttelyssä syntyi jo pientä draamaa kun toisen sauvan sompa särkyi. Onneksi varaosia oli mukana ja lähtöviivalle kerittiin ilman suurempaa kiirettä. Taktiikka kisaan oli yksinkertainen eli TÄYSIÄ alusta saakka vaikka väsähtämisen uhalla. Yllättävän hyvin kestin kuitenkin pahaa oloa ja maaliviiva tuli vastaa ilman pahempia hyytymisiä. Viimeisen 10 minuutin keskiarvosyke oli 186 (max. 190), joka oli n. 10 enemmän kuin kovissa harjoituksissa edellisillä viikoilla. Toista sijaa arvokkaampaa olikin saada taas pahaa oloa oikein urakalla ja saatiinhan sitä. Ensi viikolla kuntoa mitataan Mäntsälän kansallisissa ja luvassa on vähän mäkisempää maastoa. Toivottavasti hengityselimet toipuvat rääkistä nopeasti ja terveempi uusivuosi saa jatkoa. 

Urheilu on täynnä suuria tunteita viikosta toiseen, mutta milloin urheilija kokee ne suurimmat ilon tunteet? Hienosta suorituksesta saa aina hyvän fiiliksen, mutta sitä tunnetta kun jatkat unelmiin uskomista kovista pettymyksistä huolimatta ja sitten kovan aherruksen päätteeksi onnistut. Ei sillä niin väliä ole monesko olit tai olitko edes urheilija, sillä voittajan tunteet saa kokea kaikki ne, jotka päättävät voittaa oman elämänsä haasteet.


Tulokset

Pientä tyytyväisyyttä havaittavissa.

Päivän nopeimmat väri olivat punainen ja sininen.



Ei kommentteja: