sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Tuleeko huippu-urheilusta hyvä fiilis?

Sulkapalloilija Ville långia lainaten: "Ei tule. Ihan paska fiilis tulee. Selkä on kipeä, jalat ovat kipeät, ruoka ei maistu." Monet saavat myös kokea moneen otteeseen, kuinka armottomasti keuhkotaudit kiusaavat talvikeleissä kaikkensa peliin laittavia urheilijoita. Taudin iskiessä ei aina edes uskalla levätä, sillä vain kilpailumenestys ratkaisee. Koripalloilija Möttölällä kuvaa erästä tilannetta, kun hänellä oli flunssa ja ääni oli lähtenyt. Kentällä olisi pitänyt pitää ääntä, ja valmentaja kävi hiljaiselle Möttölälle kuumana. "Osoittelin vain kurkkuani, ja pääsin pälkähästä. Vaikka olo ei ollut ehkä paras mahdollinen, tulin kuitenkin paremmaksi koripalloilijaksi verrattuna siihen, että olisin istunut penkillä." Kovat treenit pitävät myös huolen siitä, että väsynyt ja kipeä kroppa eivät vaivu syvään uneen. Voisiko siis huippu-urheilusta edes tulla hyvä fiilis? Onko se vain ammattilaisten vaativa työ ja amatöörien miehuuskoe?

Tytöt, tytöt, hiihto ei oo mikään poseerauslaji!
Pienenä opin jo sen, että ei työn pidä tuntua hyvältä. Hyvä fiilis tulee kyllä, kun työ on tehty. Olen aina ihaillut huippu-urheilijoita, jotka ovat jaksaneet tavoitella vuosi toisensa jälkeen sitä suurta menestystä jatkuvasta epäonnesta huolimatta. Monta kertaa nämä urheilijat ovat hyökänneet harjoituskaudellaan omien ennätystensä kimppuun ja kokeneet ennätystehtailujen jälkeen suuria tunteita ja tunteneet eteenpäin menemisen onnea. Kisakauden epäonnistumiset ja treenien tuoma kipua ovat haastaneet vuodesta toiseen harjoituskauden onnistumisia. Epäonnen jälkeen nämä sankarit eivät ole nousseet lakkoilemaan muita syytellen, vaan päätteneet tehdä työnsä vielä paremmin. Olen äärettömän onnekas saatuani tavata näitä sankareita ja ennen kaikkea kokea itse sitä eteenpäin menemisen tunnetta, jota ei voita kipu, eikä hetkelliset epäonnistumiset.

Viime viikot ovat menneet reilussa myötätuulessa ja omat ennätykset on kirjattu uusiksi moneen otteeseen. Eniten mieltä lämmitti kuitenkin viime keskiviikon juoksutreeni. Kyllä, kuulit oikein! 20-vuotiaana "räjähtäneet" kantapäävammani ovat estäneet yhtä mittaiset juoksemiset käytännössä kokonaan. Yli 10-vuoden kuntoutus on kuitenkin edennyt ja aamun jalkatreenin jälkeinen hyvä olo pisti testaamaan kantapäiden kuntoa. Juoksin siis vaihtelevassa maastossa yhden tunnin ajan. Kilometrejä kertyi 14 ja keskisyke oli 160 eli varaa olisi kiristää 20 lyöntiä. Oli käsittämätön tunne tajuavansa juoksevan jyrkkiä nousuja ja laskuja ilman kipua. Hetkessä tuli tunne, että tulee vielä kesä joilloin pistän juoksuennätykset uuteen järjestykseen. Uskoisin jo nyt pystyväni ainakin 2 kilometriä parempaan tulokseen, mutta seuraavia testejä tehdään vasta seuraavan suvena.

Loppuun pieni näyte eräästä salitreenistä ja olishan se mukava jos jokunen teistä kävis vaikka liikettä testaamassa.

Lajinomainen liikesarja



2 kommenttia:

Heikki kirjoitti...

Hyvä Heikki, hieno kuva mökkipolulta. Treenien liikesarjat ovat kyllä liian vaikeita mutta tuleehan kuusiaidan leikkauksessa pikku tikkaille paljon nousuja ja laskuja sekä käsivarsille tuhansia toistoja. Sekin on alussa kuten kansakunnan talkoot talousasioissa. Talonmies toivottaa hyvää syksyä Hessulle ja perheelle!

AinoNurminen kirjoitti...

Hei!


Minun nimeni on Aino ja olen freelancer Promo logic:lla, netti media toimistolla. Olisimme kiinnostuneita lisäämään 2-3 lausetta ja linkin teidän sivullenne sovittuun hintaan vuodeksi.

Olkaa hyvä ja ilmoittakaa jos tämä kuullostaa kiinnostavalta ja annan lisätietoja. Jos omistatte myös muita sivuja, olkaa hyvä ja liittäkää niiden URL osoitteet jotta voin käydä myös ne läpi mahdollista sopimusta varten.

Kiitos ja pikaisiin kuulemiin!

Ystävällisin terveisin

Aino Nurminen
nurmien.aino@gmail.com