tiistai 9. kesäkuuta 2015

Rukan leiri

Toukokuussa tuli tehtyä paljon laadukkaita harjoituksia ja luottamus kuntoon oli kova. Tunne on kuitenkin vain tunne ennen kuin se käytännössä koetellaan. Nyt sitä tunnetta on testattu oikein perusteellisesti mäkitreenien kautta. Itse en usko koskaan pelkkien treenileirien tekevän todellisia urheilijoita, sillä päätyö tehdään kuitenkin kotosalla ja siellä se todellinen asenne mitataan. Tällä kertaa aloitinkin treenileirin tavallaan jo kotosalla ja jatkoin sitä matkalla Rukalle eli Kuopiossa. Seuraavaksi tarkempaa selkoa näistä mäkiharjoituksista:

29.5 - Kärpäsen mäki (korkeuseroa 40m, pituus 950m)
25 kertaa mäki ylös ja laskemalla alas. Tasatyönnöllä mentiin.

31.5 - Puijo (korkeuseroa 135m, pituus 1600m)
5 kertaa mäki ylös ja autolla alas. Kaksi nousuista mentiin tasatyönnöllä.

2.6 - Ruka 1 (korkeuseroa 180m, pituus 4300m)
4 kertaa mäki ylös ja autolla alas. Tasatyönnöllä mentiin ja lähes myrkytuulessa.

5.6 - Ruka 2 (korkeuseroa 180m, pituus 4300m)
5 kertaa mäki ylös ja autolla alas. Kolme nousuista mentiin tasatyönnöllä.

8.6 - Ruka 3 (korkeuseroa 155m, pituus 2700m)
6 kertaa mäki ylös ja autolla alas. Kolme nousuista mentiin tasatyönnöllä.

Kovien treenien ohessa oli myös paljon palauttelevaa harjoittelua ja lihashuoltoa. Rukasta johtuen palauttelua tuli tehtyä lähinnä vaeltaen. Näiltä reissuilta on blogin lopussa myös kuvia. Alkuleirin aikana tein myös kaksi salitreeniä ylläpitäen lihasvoimaa. Leirin huipennuksena (ti 9.6) oli reipasvauhtinen vaellus (taukoineen 5h 50min, nousumetrejä 1635, matkaa 38km, AVG syke 136) mukavassa poutasäässä. Reittinä oli pääosin Karhunkierroksen niin sanottua vaarapätkä ja tottakai tuplasti eli lähtö- ja maalipisteenä oli tuttu ja turvallinen Rukatunturi. Kokonaisuudessaan upea treenijakso, jossa miestä pistettiin totisesti ahtaalle. Loppuviikko vedetäänkin rauhallisesti ja nautitaan etelän (Lahti) lämmöistä sekä Vellun (veny.fi) lempeistä otteista.

Rupeaa sitä urheilujuoma maistumaan, kun ei markkinavoimat jyllää.
Valtavaara valtavat näköalat. Taustalla pikkuinen Ruka.
Tässä kohtaa viimeistään loppui omien voimien pullistelu.
Virta vie ja minä hikoilen.
Kaupunkilaisen mielestä myrskyä piilossa.
Yksi kerrallaan. Otanpa siis kuvan.
Hissittömiä rinteitä.
Onhan toi mäki komea,  mutta tällä kertaa jotenkin niin kakkonen kauneudessa.
Myllykoski. Vaarallinen selfiekohde!
Rattoisaa iltajumppaa. Vaimo meni saunaa lämmittämään ja minä jäin kuvaamaan.

2 kommenttia:

Espen kirjoitti...

Kovia on treenit, kävin "varastamassa" blogiltasi yhden idean omalleni. Tsemppiä treeneihin! terkuin : ei niin kova urheilija mutta ihan kohtalainen bloggaaja ;)

Heikki Hyyryläinen kirjoitti...

Oikein hyvä jos löysit idean ja kiitos tsempeistä!