Hiihtolomalla treenattiin ja hikoiltiin vuoron perään. Se tarkoitti kuuttatoista treeniä ja 30 tuntia hikoilua sekä lukematonta määrää muistoja, joista seuraavaksi kaikista mieleenpainuvimmat:
- Komiaa treeniä: Viime sunnuntain ensimmäisenä treeninä oli toiminnallinen kävely. Kannustettiin siis kavereita Finlandia-hiihdossa, käveltiin ja tehtiin jaloille kuntopiiriliikkeitä. Yhtenä liikkeenä oli yhden jalan maastaveto lumipaakulla. Tein liikettä tien reunassa ja viereeni pysähtyi iäkäs nainen, joka tuumasi: "Ompas komia liike, tuohon ei ihan jokainen pystykään". Nainen osui kyllä kohteeseen komiasti ja treeni jatkui mainiosti. Tätä komiaa liikettää pääsee myös tekemään jokainen blogin lukija vielä tämän kevään aikana.
- Vesijuoksua ruuhkassa: Tuli sitten lähdettyä (keskiviikko, kello 16-18) polskimaan kahdeksi tunniksi Hollolan uimahalliin ja koettua kaikenlaista: pyörittyä paikallaan, väisteltyä hyppääjiä sekä pitkäkätisiä uimareita, kuultua päivän uutiset Norjalaisten näkymättömistä lääkkeistä, nähtyä sata ja kaksi erilaista tyyliä, mutta ennen kaikkea aistuttua liikkumisen riemua tavalla tai toisella. Oma keskiarvosyke oli 93, joten kovien treenien joukkoon ei tästä kokemuksesta kuitenkaan ollut.
- Tasatyöntöä kuvauksissa: Hiihtoloma päättyi pieneen kuvaussessioon ja ruokailuun Tapanilan hiihtomajalla. Kuvaukset olivat yllättävän hapokkaat, mutta seura oli tottakai sitä parasta A-luokkaa ja munkki maistui. Loppuun vähän otteita kuvauksista.
 |
| Ohituskaistalla (Hartola, 10km P). |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti