Penkkiurheilijat ihailevat yleensä urheilijoita, jotka makaavat
maalissa reporankana ja kaikkensa antaneena.
Urheilijan asennetta ei kuitenkaan mitata ensisijaisesti kilpailuissa
vaan harjoituskaudella. Kovien tehoharjoitteiden tekeminen vaatii uskallusta, sillä
jos omien ennätysten kimppuun käyminen ei jännitä, niin kaikki ei ole
pelissä. Kovien harjoittelujen lisäksi
rohkeus punnitaan myös palautumisessa. Tuskin kukaan urheilija on sortunut
lepäilemään liikaa, mutta niin moni on menettänyt pelin treenatessa liian
paljon. Mika Myllylällä oli tapana todeta, että harjoitteluun verrattuna
kilpailemisen pitäisi tuntua helpolta. Urheilija ei siis tavoittele kaatuvansa
maaliviivan jälkeen, mutta omien ennätysten rikkomiseksi sisäinen urheilija
ottaa suurimmat riskit ja kohtaa suurimmat epätoivon sekä tuskan tunteet.
Urheilijan asenne koulitaan siis yksinäisyydessä ja parhaimmillaan se heijastuu
kilpailukaudella terveen itseluottamuksen omaavana urheilijana, joka makaa
toisinaan reporankana ja kaikkensa antaneena, mutta ei huonon kunnon vaan todellisen
hurmoksen löytämisen seurauksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti