torstai 1. tammikuuta 2015

Uuden vuoden lupaus

Mennyt vuosi oli taas kerran elämisen arvoinen. Siihen mahtui riemukkaita voittoja, pitkiä sairasteluja, mutta ennen kaikkea kehittymistä hiihtäjänä. Tavoitteet olivat kyllä kovemmat, mutta suunta oli oikea. Uusien lupauksien sijaan päätänkin, että hiihtäjänä lupaan jatkaa siitä, mihin jäin. Asenne oli kohdallaan, mutta tottakai paljosta sairastelusta on pakko jotain pyrkiä oppimaan. Kyseessä oli varmasti ainakin osittain huonoa tuuria, mutta aina pitää pyrkiä parempaan myös palautumisessa.  Kestävyysurheilun suurin haaste onkin harjoitella todella kovaa menettämättä vastustuskykyä. Miten kovaa sitten uskaltaa treenata?   
 
Mika Myllylä kertoi aikoinaan, että harjoittelun pitää olla niin kovaa, että kilpaileminen tuntuu helpolta. Missä se raja sitten menee? Urheilijana sitä odottaa aina suuria harppauksia, mutta oikeastaan harppauksien sijaan pitäisi pyrkiä ottamaan vain pieniä askelia. Hiihto kun ei ole sattumaa ja menestys harvoin urheilijaa yllättää. Jos asenne on kohillaan ja treenivälineet kunnossa, niin treenitulokset ovat verrattavissa helposti kilpailumenestykseen. Hiihto vain on niin vaativa laji, että kovien harjoitusten kestäminen vaatii aina ensimmäiseksi onnistumista lihaskunnon, peruskestävyyden sekä lihashuollon saralla. Jos nämä 3 ovat kunnossa, niin sen rajan kyllä tiedostaa ja kyllä sen vain tuntee kun on aika treenata ryminällä risuja väistelemättä. Pahaolokin on parhaimmillaan hallittua tuskaa, josta pystyy nauttimaan jopa suorituksen aikana.

Ei rakkulat kerro ensisijaisesti kovuudesta vaan pehmeästä ihosta.

Marraskuun keuhkokuume antoi mahdolisuuden tarkastella omaa harjoitteluani perusteellisesti. Aluksi sairastelu harmitti kovasti, mutta sitten tajusin, että tämähän on vain mahdollisuus tehdä asiat vielä paremmin. Joulukuun alusta alkaen olenkin treenannut ahkerasti vain perusasioita. Kisakunto on vielä heikko, mutta tilanne on levollinen ja menestyksen pohja on taas pikkuisen paremmassa kunnossa. Liikelaajuudetkin ovat taas kehittyneet, mikä lisää aina rentoutta tekemiseen. Nöyryyttä ja luovuuttahan se vaatii, kun sairastuu, mutta pienin askelin sitä joutuu terveenäkin etenemään. Haaste numero 4 kuvailee hyvin sitä,  miten itse aloitin jalkatreenit joulukuun alussa eli lyhyesti pylly ylös ja vettä juomaan.

 

 Haaste 4 - Vahvistusta reisiin


Ei kommentteja: